maanantai 28. maaliskuuta 2016

Kuosit kunniaan

Auringon positiivista energiaa ei käy kiistäminen. 
Tuntuu että olisin neljä kuukautta pukeutunut vaan mun mustaan luomupuuvillaiseen turvamekkooni, ja nyt sille oli pantava piste, kun aurinkokin kerran noin kesäisesti paistaa.
Tässä keväthumaltumisessa kaikki tuntui liian pliisulta ja olisi tehnyt mieli pukea kaikki värit ja kuosit kaapista kerralla päälle!

Mieleeni tuli yliopiston kurssi, missä käsiteltiin muotia, imagoa ja identiteettiä, ja pysähdyin pohtimaan omia pukeutumiskausiani ja pukeutumista ylipäätään. On ollut teinikausia, kun ei epävarmuuksissaan ja peloissaan voinut kuvitellakaan pukevansa päälle muuta kuin mustat turvavaatteet, ja haaveillut siitä, että olisi pokkaa pukea jotain todella erilaista ja värikästä. On ollut niitä teinikausia, kun on valtavirran mukana hankkinut ne uusimmat trendivaatteet halvimmalla mahdollisella hinnalla, ja kaikkein tärkeintä oli imago ja hyväksytyksi tuleminen porukassa. Kaikki ihka ensimmäisestä ala-asteen koulupäivästä kauheisiin yläasteen aikoihin, aina ensimmäisiin treffeihin muistuu yleensä mun mieleen vaatteiden kautta. Kaikista muistoista tulee ensimmäisenä mieleen visuaalinen kuva, ja ne vaatteet. 
Iän karttuessa, pukeutumisesta on tullut ennen kaikkea tapa ilmaista itseä, mutta myös omia aatteita, arvoja ja elämäntapaa. Myöhemmin se alkoi olemaan myös luovuuden ja taiteen muoto, ja aloin nähdä kaiken ympärillä olevan kauniin ja inspiroivan vaatteen muodossa.




Vaikkei sitä mitenkään tietoisesti ajattelisikaan, niin vaatteet ovat jokaiselle meistä jonkinlainen viesti itsestä ympäröivälle maailmalle. Viesti, joka kertoo tietysti sukupuolesta, mutta myös esimerkiksi sosiaalisesta asemasta, kiinnostuksen kohteista, harrastuksista, eettisistä arvoista, musiikkimausta, elämäntyylistä ja niin monesta muusta. Vaatevalinnoillamme voimme herättää paheksuntaa, huomiota tai kiinnostua, hävitä väkijoukkoon, haluta tulla yhteiskunnassa hyväksytyksi tai ihailluksi, tai tuoda ilmi oman uskonnon tai poliittisen kannanoton. Se on arjen käytännöllisyyttä ja taidetta samaan aikaan. Muotia pidetään pinnallisena, mutta oikeastaan jokaisen asuvalinnan ja tyylin takana on iso tarina ihmisestä ja elämästä. 
Itse koitan parhaani mukaan toteuttaa mahdollisimman ympäristöystävällistä pukeutumista kierrätyksen ja kestävämpien valintojen avulla, välillä toki periaatteista lipsuenkin. En ostaisi kalliita tuotteita imagon tai uskottavuuden takia, vaan sen takia että se kestää aikaa ja maksaa pitkässä juoksussa itselleni ja ympäristölle vähemmän. Olen myös aika ylpeä siitä että onistun yleensä löytämään kaikki vaatteeni muutamalla eurolla kirppikseltä. Tykkään että vaatteessa on joku juttu joka kiinnittää huomion, enkä halua seurata trendejä orjallisesti. Mielestäni ei ole yhtä oikeaa pohjaa toimivalle vaatekaapille, niinkuin monissa pukeutumisneuvoissa sanotaan. Jokainen luo oman toimivan vaatekaappinsa itse, toisella siihen kuuluu musta jakkupuku kun taas toiselle vaatekaapin peruspilari on pinkki tyllimekko.



Vaatteet, visuaalisuus ja tyyli on aina kiinnostanut mua paljon, ja ei varmaan ollut sattumaa että päädyin vaatetusalaa opiskelemaan. Ja nyt mietinkin, että onko tämä elämänmuutos ja terveyssyistä johtuva pakollinen alanvaihdos merkki siitä, että mun on keksittävä uusi ratkaisu toteuttaa vaatetusalaa, vai merkki siitä, että pitäisikin pitää vaatteet vaatteina ja tehdä jotain aivan muuta. Kemikaaleille yliherkistyminen on tehnyt pukeutumisesta itselleni ajoittain haasteen ja riesan. Uudet vaatteet myrkytetään tuotantovaiheessa viimeisen päälle, ja kierrätetyt taas tuovat mukanaan entisten käyttäjien myrkyt. Vaateteollisuus on niin likainen bisnes niin eettisesti kuin ekologisestikin, että välillä olen kutsumuksesta huolimatta pohtinut, että onko eettisten arvojeni vastaista olla siinä mukana ensinkään, vai onko siinä juuri se juttu. Että mun tarkoitus olisikin toteuttaa vaatetusalaa puhtaammalla tavalla ja vaikuttaa näin muotiin positiivisesti...

Viimeaikoina ulkonäölliset seikat ja pukeutuminen on kyllä menettänyt rutkasti merkitystään isompien huolien tieltä, mutta kyllä se vaatefriikki vieläkin mussa asustaa. Kaikenlaiset ajatukset pyörii mielessä, ja mietin että millähän tavalla tämä elämän käännekohta oikein kääntyy voitoksi. Onko mut ja vaateusala kertakaikkiaan tuomittu jatkamaan eri teitä, vai kenties kehitellä jotain uutta sillä saralla, mutta sairauden tuomissa rajoissa. 





Pääsiäinen on mennyt syöden hyvin ja ystävien seurasta nauttien. Kuvitusjuttuja riittää mikä on ihanaa, ja omaksi iloksi on ollut aikaa herätellä myös rakasta musiikkiharrastusta talviunilta. Kuukausien lamaantuneisuuden jälkeen alkaa tuntu siltä että elämän jatkuminen on vielä ehkä mahdollista, kiitos auringon.


.
Hauskaa viikkoa!
Veera

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti