perjantai 22. huhtikuuta 2016

Onnellisuudesta

 Mistä on onni tehty?


Eilen katsoin todella inspiroivan ja jotenkin silmiä avaavan puheen, joka pysäytti miettimään ympäristöä, onnellisuutta, nykymaailman materialistisuutta ja elämän tarkoitusta muutenkin.

Tuntuu, että nykypäivänä vallitsee ajatusmaailma, että minulle kaikki, heti ja nyt, ja vaikka sen kaiken saisikin, ei se kuitenkaan riitä. Koko maailma pyörii rahan takomisen ja sen sairaalloisen kuluttamisen, ja tehokkuuden kasvattamisen ympärillä, mutta harvoin pysähdytään miettimään mitä nykyinen elämäntyyli aiheuttaa maapallolle ja myös sen ihmisille. Taloja rakennetaan säästäen myrkyistä, halvalla ja surkeasti ihmisten ja ympäristön terveyden kustannuksella. Halpavaateketjuja avataan näyttävin markkinakampanjoin kuin sieniä sateella tyydyttämän ihmisten kulutushysteriaa. Sairauksilla rahastetaan, mutta aito empatia ja toisesta välittäminen häviää kaiken kiireen ja bisneksen teon sekaan. Sitä luullaan, että jos vain olisi vähän parempi auto ja isompi talo, niin sitä olisi vähän onnellisempi. Porukassa vertaillaan rahallisia saavutuksia ja suunnitelmia sen sijaan, että puhuttaisiin siitä miltä tuntuu. Rikkaimmat kiertävät veroja ja niillä joilla on eniten, harvemmin ovat kiinnostuneita jakamaan omastaan muille. Mennään oma etu ja rahan himo edellä vain johonkin suuntaan, miettimättä onko suunta oikea kenenkään kannalta, ja tekeekö se suunta itseään onnelliseksi.

Tekeekö se kaiken mahdollisen omistaminen uusimmasta Iphonesta viimeisen päälle rakennekynsiin ja ripsipidennyksiin onnelliseksi? Tuoko se, että on rahaa tehdä mitä vain ja elämä näyttää pintapuolisesti täydelliseltä ja tehokkaalta, aitoa onnellisuutta? 
Jokainen meistä on varmaan joskus ajatellut että menenpä kauppaan ostamaan jotain, mikä piristää vähän mieltä, mutta piristääkö mikään mitä kaupasta saa, oikeasti mieltä, jos ei se ole vastuullisesti ja oikeaan tarpeeseen hankittu?




Kun on ollut pakko siirtyä sivuun oravanpyörästä, ja moni arkinen asia aikaisemmasta elämästä on jäänyt, on ollut aikaa pysähtyä miettimään, mistä oma onnellisuus oikeasti tulee.

 "Sosiaaliset, kulttuuriset ja henkiset asiat voivat kasvaa rajattomasti, mutta materiaaliselle kulutukselle maapallo asettaa rajat."

Itsekään en usko, että nykyinen kulutus- ja tehokkuushysteria ja maapallon ylikuluttaminen tulee ikinä oikeasti, aidosti tyydyttämään ketään, vaan sen sijaan aito onnellisuus tulee muualta, juurikin sosiaalisista, kulttuurisista ja henkisistä asioista. 
Sairastuminen on vahvistanut ehkä niitä arvoja jotka ennenkin on minussa kytenyt, ja nykyisin monet asiat joita joskus olen pitänyt tärkeinä, tuntuu suorastaan turhilta. Jos mietin omasta kokemuksesta, ei yksikään hätiköity "piristys"-hankinta ole koskaan oikeasti lisännyt omaa onnellisuuden kokemusta. Yksikään täydellinen tällinki tai fiinit pippalot eivät ole tuoneet omaan elämääni onnellisuutta. Mutta se tieto, että olen kierrättänyt jätteeni ja ottanut kahvit omaan termariin take away -pahvimuksin sijaan, sen sijaan on. Oma onnellisuuden kokemus kumpuaa esimerkiksi siitä, että on jotain mistä aidosti innostua ja johon uppoutua, ja jonka eteen tehdä töitä. Siitä että on ihmisiä ympärillä jotka jakavat samanlaisen arvomaailman, tai kun  tietää, että on omalla valinnallaan tai teollaan vaikuttanut positiivisesti joko toiseen ihmiseen tai ympäristöön. 



Tänään havahduin aivan valtavaan onnentunteeseen siitä, että mulla ei juuri nyt, tässä hetkessä ole hengitystieoireita tai mitään kipuja. Vaikka hetki sitten kärvistelin vielä kivuissa, ja tämäkin hetki menee jossain vaiheessa ohi ja tiedän sen, niin ainakin juuri nyt saan olla tästä onnellinen sydämeni kyllyydestä. Terveenä sitä ei osannut arvostaa juuri lainkaan. Sitä kuvittelee tarvitsevansa kuun ja tähdet taivaalta, vaikka oikeasti ne ovat loppujen lopuksi pienet asiat ja valinnat jotka tekevät onnelliseksi. Kroonisista kivuista kärsiessä, ei kalleinkaan materia maan päällä voisi tehdä onnellisemmaksi, kuin se että saa edes hetken olla oireeton ja hyvin voiva.

"Joka päivä voin itse valita, olenko osa ongelmaa vai osa ratkaisua" 

Sairauteni takia en enää käy juurikaan tavallisissa kaupoissa tai ostoskeskuksissa, mutta huomaan sen omalla tavallaan olevan myös jonkinalainen helpotus. Mun elimistö on tehnyt tavallaan valinnan mun puolesta siitä, että jatkossa ne hankinnat mitä teen, teen siellä, missä ne voi tehdä terveyttä ja ympäristöä paremmin kunnioittaen. Ehkä en terveenä olisi osannut tehdä tätä valintaa, mutta tulen onnellisemmaksi jokaisesta eettisesti ja ekologisesti vastuullisemmasta valinnasta, mitä teen.
Paremmat valinnat muita, itseä, ja ympäristöä kohtaan tekevät yleensä onnelliseksi.

Itse koen olevani myös onnellinen kun olen flow tilassa, tekemässä jotain joka inspiroi ja johon voi uppoutua. Silloin ei millään pinnallisilla ja materiaalisilla asioilla, tai ulkoisilla tekijöillä ole mitään merkitystä. Ympäristö vain katoaa, ja on aivan sama missä on, miten on, minkä nököisenä on, tai mitä muut ajattelevat, flow tilassa ei ole mitään muuta kuin minä itse ja se tekeminen. Joku on joskus sanonutkin, että koko luova prosessi, kehittelystä, ideoinnista toteutukseen ja lopputulokseen on kuin huumetta taitelijoille, siihen jää koukkuun. Omalla kohdalla ainakin aito innostuminen ja uppoutuinen on onnellisuuden kokemisen kulmakiviä, eikä sitä  tunnetta saa hankittua yhdestäkään kaupasta.


Viikonloputkaan enää harvoin menevät pippaloidessa. Joskus saatoin ajatella, että sitä nyt vain ihmisen kuuluu käydä viikonloppuisin ulkona, mutta olen oppinut, että paljon arvokkaampia ja antoisampia sosiaalisia kohtaamisia ovat ne, missä baarihälinän sijaan voi oikeasti keskittyä toiseen ihmiseen ja ajatuksen flowhun, vaikka yhteisten kiinnostuksenkohteiden ja keskustelun parissa. Parhaimmillaan sosiaaliset kohtaamiset jättävät jälkeensä pitkään kestävän hyvänolontunteen siitä, että on ymmärtänyt, kuunnellut ja jakanut, mutta myös tullut ymmärretyksi, kuulluksi ja vastaanottaneeksi jotain, tietäen että on just hyvä ihan omana itsenään. 
Siitäkin on minun onnellisuuden tunne tehty.




Kuten sanoin, paljon on aina opittavaa elämästä, oikeista valinnoista ja omien arvojen mukaan elämisestä, mutta ehkä tämän sairastumisen on juuri tarkoitus tietyllä tavalla opettaa niitä, ja viedä joitain asioita oikeaan suuntaan. Joka päivä mulla vahvistuu tunne siitä, että tämä sairastuminen ei ole voinut tulla elämääni turhaan, ja että jollain tavalla tästä on tarkoitus ajan kanssa syntyä jotain merkityksellisempää, kuin mitä olisin päätynyt tekemään ilman tätä. Hyvä, jos se tulee olemaan valitsemani alan eli vaatetuksen parissa, mutta en halua sulkea silmiä muiltakaan vaihtoehdoilta.

Kukaan ei ole täydellinen, ja joskus täytyykin olla itsekäs, mutta en enää usko, että pelkkä kulissien ehostaminen tekee ketään onnelliseksi.

Mistä sinun onnellisuuden tunne tulee? :) 


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti