tiistai 14. maaliskuuta 2017

Keväinen Lontoo

Vime viikolla tuli päivän varoitusajalla mahdollisuus lähteä viettämään talvilomaa jonnekin päin maailmaa, eikä tarvinnut moneen kertaan miettiä, missä haluaisin tähän aikaan vuodesta mieluiten vajaan viikon viettää. Lontoo kutsui! Tismalleen tähän aikaan vuodesta Lontoossa on tullut oltua myös kaksi ja kolme vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten, kun Bristolin hometalosta ja sisällä polttavasta kämppiksestä piti saada vapaata, ja lähdin yksikseni Lontooseen katsomaan Leijonakuningas -musikaalia. Kolme vuotta sitten taas oltiin viettämässä siskon synttäreitä Bodyguard -musikaalin merkeissä. Siinä välissä siellä onkin tullut ravattua lukuisia kertoja, milloin viettämässä synttäreitä, milloin hankkimassa kankaita koulumateriaaleihin, milloin mitäkin. Lontoo on ollut rakas jo 9-vuotiaasta asti, kuin toinen pääkaupunki. Silti, sieltä löytyy aina uutta, eikä sitä saa koskaan koluttua loppuun. Nyt tuli mahdollisuus käydä tuhlaamassa jemmassa olleet punnat jotka olivat jääneet talteen Bristolista pois muuttaessa.

Keskiviikkona tultiin Lontooseen aamulla, ja vuokrattiin kaupunkipyörät hotellin vierestä. Pyöräiltiin jopa niinkin ahkerasti, kuin lähimpään vastaan tulevaan pubiin lounaalle (ja odottelemaan päivällistä, heh). Illalla meidän hotelli tarjosi todella kattavat viininmaistajaiset, missä meitä hemmoteltiin vaikka minkälaisilla paikallisilla herkuilla, mikä oli todella ihana yllätys. Hotel Z Gloucester Placessa oli todella viihtyisä, kodikas ja trendikäs, pienehkö ja siisti hotelli. Hotellissa oli ihanasti sisustettu yleistila, missä oli aina tarjolla jotain ilmaista purtavaa ja juomia. Sinne oli mukava mennä omaan rauhaan tekemään töitä, jotka piti saada reissun aikana lähtemään eteenpäin. Pieni paniikki persuksissa on aina terveellistä, eikö niin Annukka? Hehheh...
Hajusteyliherkkyyteni otettiin myös hyvin vastaan, eikä huonetta siivottu hajustetuilla tuotteilla. Etukäteen hieman pelkäsin, minkälainen hotelli tulisi homeen luvatussa maassa vastaan, mutta kaikki meni onneksi kohtalaisen hyvin, vaikka reissun ajan Suomessa alkanut puolikuntoisuus jatkuikin.







Torstaina oli upea aurinkoinen sää, ja lähdettiin aamiaisen jälkeen käppäilemään Portobello roadille, missä saatiin nauttia kevään ensimmäiset kahvit terassilla. Sen jälkeen vuokrattiin pyörät Hyde Parkissa, missä oli aivan ihanaa pyöräillä kesäisessä säässä, aina siihen asti kun jalat oli tohjona. Pyöräilyn jälkeen suunnattiin Covent Gardeniin illalliselle summamutikassa ja nälkäisinä valittuun aasialaiseen ravintolaan.

Perjantaina käytiin tuttujen kanssa Harrodsilla perinteisellä afternoon teellä. Tunnit hurahtivat hyvässä seurassa, kunnes olikin jo myöhäinen iltapäivä. Olin haaveillut pääseväni perjantai-iltana katsomaan musikaalia, mutta heikon voinnin vuoksi oli pakko tyytyä lepäilemään iltapäivä hotellilla. Illalla käytiin ainoastaan hotellin lähistöllä Baker Streetillä Natural Kitchenissä syömässä terveellisiä herkkuja, ja jatkettiin yöunille.

Lauantaina lähdettiin pubiin aamiaselle, ja sitä kautta Spitalfieldsin torille pyörimään. Päiväunien jälkeen treffattiin illalla vielä rakas Bristolin ystävä Sohossa, herkullisen aasialaisen ruoan ja coctailien merkeissä. Ravintola Inamossa ei ollut lainkaan tavallisia ruokalistoja käytössä, vaan tilaukset tehtiin itse käyttämällä pöydässä olevaa kosketusnäyttöä. Systeemin käytännöllisyys jäi hiukan epävarmaksi, mutta ruoka oli loistavaa, seurasta puhumattkaan. Koska oli viimeinen ilta, päätettiin käydä vielä yksillä hotellin lähellä olevassa pubissa. Hassua, kun pystyi iltamyöhällä istumaan terassilla tähän aikaan vuodesta. 

Sunnuntaina ei sitten enää ehdittykään paljon muuta kuin vetämään afternoon teet skonsseineen ja herkkuineen, koska illalla oli lento. Vähän väsyneen levottomissa, "kaikki joko naurattaa päättömästi tai itkettää" -tunnelmissa raahauduttiin Gatwickin lentokentälle odottelemaan kotimatkaa. (Vaikken ihan varma olekaan missä se koti oikein sijaitsee...)






Ihana, naurun täyteinen pikku reissu oli, vaikka taas kerran ajoittain harmitti oma rajallinen kunto. Niin paljon olisi ollut tekemistä ja ihmisiä joita nähdä, mutta harmittavan usein piti jäädä keräämään voimia sängyn pohjalle. Todella turhauttavaa, kun yhtäkkiä se, mikä on ennen ollut normaalia, vaatiikin nykyään fyysistä ponnistelua aivan eri tavalla. Jos tekee yhden asian, ei kunto enää välttämättä riitä toiseen. Tekeminen, meneminen, rehkiminen ja väärien asioiden syöminen kostautuu aina jälkikäteen ikävillä oireilla, eikä siinä vaiheessa auta mikään muu kuin totaalinen lepo ja altistusten välttäminen, vaikka olisi intoa tehdä jotain aivan muuta, ja elää huolettomasti. Kuvissa näytän energiseltä ja hyvinvoivalta, mutta todellisuus on sitä, että parhaimmillanikin, kamppailen usein jossain määrin invalidioivin oireiden kanssa. Elämä on vain tasapainoilua siitä, minkälainen määrä kipua ja oireita kaataa sängynpohjalle, ja minkälaisten tilojen kanssa voi vielä sinnitellä menemään.

Toisaalta, siinä on myös hyvät puolensa, kun joutuu kuuntelemaan omaa kroppaa reissussa. Ei tule turhaan tehtyä liian mahtipontisia suunnitelmia ja tiukkoja aikatauluja, vaan tulee oikeasti otettua rennosti ja elettyä siinä hetkessä joka on käsillä. Kun ei tiedä, mitä seuraava hetki tuo tullessaan, voi ottaa kaiken ilon irti siitä hetkestä, kun kunto on parempi.








Lontoon katuja tallatessa tuli taas kerran suunnaton ikävä Bristoliin. Haikeutta aiheuttaa se tosiasia, että kurssikaverini Bristolissa valmistuvat yhdeksän viikon päästä, enkä saa rauhaa siltä ajatukselta, että kaikkein eniten haluaisin olla heidän joukossaan suunnittelemassa sitä viimeistä mallistoa huipputyyppien kanssa. Miksi juuri silloin, kun on tajunnut lähteä elämässään tavoittelemaan omia oikeita unelmiaan, ne voidaan viedä niin nopeasti tavalla, johon ei pysty mitenkään itse vaikuttamaan. Joinain päivinä mietin, että lähden Bristoliin valmistumaan vaikka se olisi viimeinen tekoni, kunnes fyysiset rajoitteet palauttavat maan pinnalle. Vaikka kuinka kiviseltä ja mahdottomalta tie näyttäisi, niin vaikea on sammuttaa sitä paloa, mikä Bristolissa syttyi.
Toivottavasti joku päivä saan selville, mikä on oikea ratkaisu ja kaiken tarkoitus.  






Spitalfieldsista löysin ihanan Lontoo kirjan, jonka sivuja voin täytellä Lontoo ikävän iskiessä, koska muistojahan sieltä piisaa.

Tämän reissun tärpit:
Hotel Z - Lähellä keskustaa, viihtyisä ja kodikas
Spitalfields - Taidetta, ruokaa vaatteita, sisustusta, käsitöitä, kunnon markettimeinkiä
Portobello Road - Ihania vintage ja designer second hand putiikkeja (Lauantai paras päivä)
Inamo - Ihanaa Aasialaista ruokaa inhimilliseen hintaan
Natural Kitchen - Super ihanat ja terveelliset ateriat aamiaisesta illalliseen
Harrodsin ja Debenhamsin Afternoon tea - nam!
Kaupunkipyörät - Pääsee helposti paikasta toiseen jos jaksaa polkea


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti