Ajatuksia vihreämmästä joulun vietosta

Kulutushysterian suuri juhla, eli joulu alkaa olemaan käsillä.

Sen kunniaksi halusin herätellä ihmisiä hieman pohtimaan, että millaisista valinnoista ja asioista aito joulumieli lopulta tulee.

Tuleeko se siitä, että roudataan muovipussi kaupalla kiireellä, halvalla ja harkitsemattomasti hankittua tavaraa nurkat täyteen, vai kenties jostain muusta?

Harva meistä pystyy yksin pelastamaan maapalloa ja sen asukkeja, mutta yhdessä meillä on valtava voima vaikuttaa asioihin, eikä koskaan ole liian myöhäistä herätä pohtimaan omien tapojensa syitä ja vaikutuksia. Itse ajattelen kestävät ja ekologiset arvot elämän mittaisena opettelun polkuna, ja pakko myöntää, että tieto lisää tuskaa, ja nälkä kasvaa syödessä. En ehkä koskaan ole tässäkään asiassa niin hyvä ja kärsivällinen kuin haluaisin, mutta uskon että suunta on oikea, ja pyrin aktiivisesti oppimaan lisää. 

En tiedä mistä oma kierrätysintoni on varsinaisesti lähtenyt, mutta muistan että olen lapsesta asti säästänyt ja käyttänyt uudelleen ja uudelleen jopa kymmenen vuotta vanhoja lahjapapereita. Vaikka en lapsena varmastikaan ollut mitenkään tietoinen kestävistä arvoista tai ympäristöasioista, en kestänyt ajatusta siitä, että lahjojen avaamisen jälkeen paperit olisi heitetty roskiin, vaan silmä tarkkana vahdin, että lahjat avataan siististi papereita rikkomatta, niin että saatoin viikata paperit, nauhat ja kortit huolellisesti, ja käyttää samat kääreet ja koristeet vielä monia vuosia myöhemmin. Kuulostaa ehkä mielenvikaiselta hamstraamiselta, mutta ihan oikeasti, miksi heittää hyvä paperi hukkaan kun sillä on vielä runsaasti käyttöikää jäljellä?

Alle kouluikäisenä olin todella onnekas, kun esikoulun sijaan pääsin hoitoon maailman ihanimmalle muotoilija-suunnittelija-taiteilijalle, joka opetti minulle kirpputorien koluamisen arvokkaan taidon, sekä ompelemaan ja askartelemaan leluja, taideteoksia ja koriste-esineitä kierrätysmateriaaleista. Muistan kuin eilisen päivän, kun löysin hoitotätini kanssa Pelastusarmeijan kirpputorilta nukketalooni joulukuusen, ja askartelin sitten kaikenlaisista jämämateriaaleista kuusen alle pieniä paketteja. Yhtenä päivänä askarreltiin paperimassahahmoja, toisena taas ommeltiin hiiripehmoja.

Siitä asti kirpputorit ja kierrätysmateriaalit ovat olleet minulle todella rakas harrastus.

Lopullisen sysäyksen kestävämpään ajatteluun sain kuitenkin joitain vuosia sitten, kun artesaaniopinnoissani tein opinnäytetyön vaateteollisuuden ympäristövaikutuksista ja innostuin ompelemaan vaatteita kierrätysmateriaaleista. Silloin silmäni todella avautuivat omille kulutustottumuksille, ja tajusin, että minun on turha haaveilla vaatteiden suunnittelusta tai valmistamisesta, jos en pyri tekemään sitä eettisesti ja ekologisesti oikein. Olisi edesvastuutonta valmistaa tähän maailmaan enää yhtäkään tuotetta, joka ei kestä käyttöä, ja joka päätyy lyhyen käytön jälkeen mikromuovina kalojen aivoihin. 

Oma vaikea ja elämää rajoittava herkistyminen ja sairastuminen kemikaaleille on vain vahvistanut ajatusta siitä, että joskus haluan vielä suunnitella tuotteita, jotka ovat puhtaita, terveellisiä ja turvallisia niin ihmisille, kuin ympäristöllekin. 

Alla olevissa kuvissa omia kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita muutaman vuoden takaa:

Mutta nyt siihen itse aiheeseen, eli jouluun.

Ajattelin jakaa muillekin muutamia joulun viettoon liittyviä helppoja ideoita, joiden avulla omasta joulusta voi tehdä hieman vihreämmän, vaikka valkoinen joulu kaikilla ensisijaisena haaveena onkin.

Joulu aiheuttaa valitettavasti valtavan piikin jätteen määrässä, ja turha kertakäyttökulutus kiihtyy entisestään, ympäristömme rasitteeksi. Tässä muutama helppo vinkki, joilla joulunkin vietosta voi tehdä hieman kestävämpien arvojen mukaisen:

Paketit: Viikkaa käytetyt paperit, nauhat, lahjapussit ja pakettikortit siististi laatikkoon säilöön, niin niitä voi käyttää vielä monissa paketeissa tulevina vuosina. Hyvä vaihtoehto on olla kokonaan ostamatta uusia lahjapapereita, ja sen sijaan hyödyntää jo kotoa löytyviä tarvikkeita. Sanomalehdistä ja vaikkapa vanhoista kenkälaatikoista saa persoonallisia paketteja, ja säästymme täysin turhalta paperijätteeltä.

Joulukorteissa ja kosmetiikassa käytetty glitter päätyy mikromuoviksi vesistöihin, sen eliöihin, ja jopa juomaveteemme, joten askarteluissa ja koristeluissakin kannattaa käyttää luovuutta ja etsiä luonnollisia ja kierrätettyjä ratkaisuja.

Lahjat: Lahjoja ei kannata ostaa tarjouslaarista vain ostamisen ilosta tai väkisin. Ihan kuten missä tahansa ostamisessa, myös lahjoissa kannattaa hankkia sellaista, mikä on oikeasti tarpeellista suosien kestäviä ja luonnollisia materiaaleja, kotimaista tuotantoa, ja ennen kaikkea aineettomia lahjoja kuten yhteistä aikaa, harrastuksia, apua tai elämyksiä. Vaatteissa ja tekstiileissä kannattaa suosia luonnonkuituja. Lahjat voivat myös varsin hyvin olla kierrätettyjä.

Minulta on tänä vuonna tilattu lahjaksi tauluja ja julisteita, ja esimerkiksi tilaustyönä rakkaudella tehty potretti on lahja joka säilyy kivana muistona vuosikaudet, jopa läpi elämän. 

Jos kuitenkin tuntuu, että omilla läheisillä on jo kaikkea, on hyvä muistaa, että on lukemattomia mahdollisuuksia jakaa joulumieltä myös erilaisten hyvätekeväisyysjärjestöjen ja -tempausten kautta, kohteena esimerkiksi vähävaraiset perheet, ympäristö tai kehitysmaat. Alla olevista linkeistä löytyy lisää ideoita. Joulumieltä voi levittää monin pienin mutta suurin teoin, eikä siihen tarvita kertakäyttöistä muovikrääsää, vaan hieman ajatusta ja lähimmäisen rakkautta. 

https://joulupuu.org/

https://www.kepa.fi/osallistu/eettiset-joululahjat

https://wwf.fi/joulu/

https://worldvision.fi/eettiset-lahjat

Kynttilät: Monet kynttilät on valmistettu uusiutumattomista öljypohjaisista raaka-aineista, ja etenkin kynttilöihin lisätyt tuoksut ja väriaineet ovat päästöineen myrkyllisiä niin ihmisille kuin ympäristölle. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon materiaalia kynttilän pakkaukseen on käytetty, ja välttää ylenpalttisia muovipakkauksia. Kemikaaliyliherkät huomioidakseen kannattaa suosia led kynttilöitä, tai ainakin joutsen merkittyjä kynttilöitä, joissa on tarkat kriteerit materiaalien ja kemikaalien suhteen. 

Jouluruoka ja siivous: Kasvisten, luomun ja lähituotetun ruoan suosiminen joulupöydässä on ekologisempaa, kaukaa kuljetettu ruoka kuluttaa runsaasti luonnonvaroja. 

Joulusiivous kuuluu useimpien jouluun, ja sekin kannattaa tehdä luonnollisilla kodin pesuaineilla, jotka eivät sisällä esimerkiksi triklosaania tai fosfaattia. Tuoksulliset ilman raikastimet ovat turhaa kemikaalia, ja puhtain ilma tulee tuulettamalla. 

Uuden vuoden juhlinta: Jos vuoden vaihdetta haluaa juhlia ympäristöystävällisemmin, niin kannattaa jättää raketit kauppaan ja ihailla järjestettyjä ilotulituksia. Ilotulitteista tulee valtava määrä roskaa ja myrkyllisiä päästöjä ympäristöön ja ilmakehään, ja  kaiken lisäksi monet eläimet kuten koirat kärsii pelosta, stressistä ja ahdistuksesta rakettien paukkuessa. 

Ja tietysti näin hajuste- ja kemikaaliyliherkkyydestä kärsivänä, hartain toiveeni on, että niin arjessa kuin juhlassakin, ihmiset suosisivat tuoksuttomuutta. Niin ihmisten kuin ympäristönkin takia olisi eettisempää suosia tuoksuttomia ja luonnollisia vaihtoehtoja niin kosmetiikassa kuin pesuaineissa. Juhlat ovat tietysti laittautumisen aikaa ja se kaikille sallittakoon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tutkimustuloksetkin osoittavat sen, että viehätymme enemmän ihmisen luonnollisesta ja puhtaasta ominaistuoksusta, kuin keinotekoisesta kemikaalipilvestä. Kemikaaleille ja homeille herkistyneen elämä on todella rajoittunutta, ja paras joululahja on tehdä tästä maailmasta pienin askelin avoimempi, empaattisempi ja vähemmän syrjivä meille kaikille.

Lämpöistä, valkoista, vihreää ja rakkauden täyteistä joulua kaikille, tehdään tulevasta vuodesta yhdessä entistä vihreämpi!

<3

Mikä ihmeen "invisible illness"?

Tuntuu, että todella usein kohtaan ihmettelyä siitä, miten freesin, positiivisen ja huolitellun ulkokuoren taakse voi kätkeytyä ihminen, joka ei pahimmillaan pääse omin voimin kauppaan, ja jolle normaalien arkisten askareiden suorittaminen ilman apukäsiä saattaa ajoittain olla mahdotonta. Stereotypioissamme työ- tai toimintarajoitteinen ihminen on todennäköisesti tietyn ikäinen, näköinen ja oloinen, mutta joskus ennakkokäsityksemme voi kuitenkin pettää, ja vakavista toimintarajoitteista kärsiikin se yhteiskunnan iloinen, sosiaalinen ja huoliteltu yksilö.

Jotkut sairaudet ovat niin sanotusti näkymättömiä, ja luin juuri blogipostauksen siitä, mitä kanssaihmisten olisi hyvä tietää jos kohtaat ihmisen jolla on näkymätön sairaus. Olin suunnitellut kirjoittavani esseetä brändi-imagon kehittymisestä ja blogiin eettisestä muodista tai jostain muusta vähän mukavammasta, mutta viime viikkojen haasteista johtuen päätinkin jatkaa juuri lukemastani aiheesta.

Myalginen enkefalomyeliitti sekä home- ja kemikaaliyliherkkyys ovat varmasti sairauksia jotka on helppo kategorisoida "harmittomiksi" ja "näkymättömiksi" pikku vaivoiksi, joista kärsii niin pienen pieni prosentti väestöstä, että tämän pienen prosentin elämän laadun parantamiseksi olisi typerää tuhlata sen enempää yhteiskunnan resursseja. Nämä näkymättömästi sairaat on helppo unohtaa jonnekin normaalin ihmismassan sekaan epämääräisine "pikku" oireineen, mutta valitettava tosiasia on, että päällepäin näkymätönkään sairaus ei oikeasti ole näkymätön sitä sairastavalle. Päin vastoin, se on hyvinkin näkyvä, joka ikinen päivä.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan homeille ja mykotoksiineille altistuminen aiheuttaa pitkään jatkuessaan solukuolemia ja mitokondrioiden toimintahäiriöitä. Pitkään jatkuva matala-asteinen tulehdus pitää elimistön jatkuvassa tulehdustilassa, ja johtaa kasvaviin vaurioihin terveissä aivosoluissa. Jos mykotoksiineja on elimistössä pysyvästi, seurauksena on krooninen sairaus. Amerikkalaistutkimuksessa on selvitetty Myalgisen enkefalomyeliitin puhkeamisen yhteyttä homealtistukseen ja tutkimuksissa on löydetty yhteyksiä näiden välillä. Myalginen enkefalomyeliitti kuuluu WHO:n tautiluokitusten mukaan hermostollisten sairauksien luokkaan, ja sitä sairastava kärsii invalidisoivasta fyysisestä uupumuksesta, kognitiivisista häiriöistä, päänsärystä, lihaskivuista, suolistovaivoista ja erilaisista hermoston ongelmista. Hometoksiinien ja sisäilman materiaalipäästöjen on raportoitu aiheuttavan kaikkea hermosto- ja keuhko-oireiden välillä, kuten pahoinvointia, väsymystä, päänsärkyä, hengitystieinfektioita ja astmaa.

Jokainen lukija voikin sitten pähkäillä, että kuinka näkymätön sairaus loppuen lopuksi on kyseessä. Sairaus ei näy pelkästään haasteina sairastuneen joka päiväisessä arjessa, vaan se näkyy myös sekaisin menneissä veriarvoissa, tulehdusmuutoksina selkäydinnäytteessä, ja se kiistättä näkyy, kuuluu ja tuntuu sairastuneen keuhkoissa ja poskionteloissa. 

On todella helppo ajatella, että siistin ja iloisen näköinen ihminen ei voi olla vaikeasti sairas ja kärsiä invalidisoivista fyysisistä oireista. On helppo ajatella ettei omilla toimillaan ja valinnoillaan voi vaikuttaa suuren mittakaavan asioihin ja ongelmiin. On myös helppo ajatella, että asia joka ei ole itselle tuttu, ei voi olla totta. Tämän käsityksen vuoksi sairastunut joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja, kyseenalaistamista ja vähättelyä monissa sosiaalisissa kontakteissa joita arkeen mahtuu, oli kohtaamisessa kyse sitten terveydenhuollon henkilöstöstä, sukulaisista, kollegoista tai vakuutusyhtiön virkailijoista. Vaan mitäpä jos heittäisi hetkeksi ennakkoluulot nurkkaan ja kohtaisi sen sijaan ihmisen empatian kautta. Vaikka jokainen meistä ei sairastu homeesta vakavasti tai saa siitä edes nuhaa, niin tosiasia on, että osa sairastuu. Osa menettää toistamiseen kotinsa, terveytensä, uransa ja omaisuutensa home- ja kemikaalisairauksien vuoksi. Mitä jos sen sijaan että vain unohdamme ja kyseenalaistamme näiden sairastuneiden avun tarpeen, yrittäisikin hetkeksi astua sairastuneen saappaisiin ja miettiä millaista on pärjätä sairauden kanssa joka varjostaa jokaista päivää ja jokaista valintaa elämässä, mutta jonka olemassaolon ja vakavuuden vain murto-osa ihmisistä ymmärtää ja myöntää. Kaikkea ei toki kukaan voi eikä tarvitsekaan täysin ymmärtää, mutta uskon että empatian kautta moniin vaikeastikin ymmärrettäviin asioihin voisi suhtautua vähemmän epäluuloisesti tai tuomitsevasti. Empatia on loppuen lopuksi ratkaisu todella moniin asioihin, ja siitä jokaisella meistä olisi varmasti aina paljon opittavaa. Tarkoitukseni ei ole tekstilläni yrittää vakuuttaa tai todistaa mitään tai ketään, mutta halusin kirjoittaa aiheesta jonka koen tärkeänä ja ajankohtaisena.

Tänään sainkin lähipiiristä yhden erinomaisen neuvon, jota aion noudattaa:

Näkymätöntä sairautta on turha yrittää väkisin todistaa tai selittää kaikille, koska sen voi täysin ymmärtää vain toinen saman kokenut. Ainut mitä sairauden kanssa voi tehdä, on selittää se läheisille parhaan kykynsä mukaan, mutta muiden suhtautuminen ja ymmärtäminen on loppuen lopuksi vain heistä kiinni. Voimme yrittää purkaa ennakkoluuloja, esittää hienovaraisia toiveita ja oikaista loputtomia väärinkäsityksiä, mutta lopulta ainut asia minkä voimme tehdä, on elää itse omaa sairautta kunnioittaen ja ottaa vastaan sen verran ymmärrystä ja empatiaa, kuin mitä suinkin on tarjolla. Joskus myös väärinymmärrykset, pahalta tuntuvat neuvot tai välinpitämätön kohtelu on annettava anteeksi, unohdettava ja jatkettava eteenpäin edes yrittämättä oikaistakaan niitä. Mitä voimme tehdä, on oman kokemuksen kautta oppia empaattisempaa suhtautumista muita kohtaan, ja toivoa sitä samaa itseä kohtaan.   

Juuri tällä kyseisellä hetkellä, omassa arjessani sairaus näyttäytyy niin, että viidettä viikkoa lähes yhteen soittoon kärsin hengitystieinfektioista joita antibiootit ja kortisonit yhdessäkään eivät selätä, ja pahimmillaan olen ollut täysin vuodepotilaana en päiviä, vaan viikkoja. Eilisen koulupäivän jälkeen olin niin heikossa kunnossa että kotiin selviäminen omin voimin vaati ponnisteluja, ja viime yönä heräsin keuhkot ja kurkku kuroutuneena umpeen ja poskiontelot kuin tulessa. Olotila on jälleen yksinkertaisesti niin heikko, että lyhyt kauppareissukin vie jalat alta. Niin sanotut fibromyalgia pisteet ympäri kehoa ovat äärimmäisen kosketusarat, ja tämän saman, koko kehoa jäytävän säryn muistan kuin eilisen päivän kolmen vuoden takaa, kun sairastumiseni puhkesi.

Tämän tekstin tarkoituksena ei ole uhriutua, vaan yksinkertaisesti jakaa informaatiota siitä, miten vaikeasta ja elämää rajoittavasta sairaudesta voi olla kyse, vaikkei se joka hetki näkyisikään päälle päin. Homeongelmat ja niiden aiheuttamat sairastumiset ovat kovasti vähäteltyjä siitäkin huolimatta että lukemattomat ihmiset ovat täysin kestämättömässä tilanteessa sairastumisten takia.

Homeen aiheuttama sairaus on luonteeltaan kumulatiivinen, mikä tarkoittaa sitä että elimistö muistaa aiemmat altistukset. Tästä syystä siedättäminen ei auta (KOKEILTU ON...) koska sairaus etenee ja pahenee altistusmäärän lisääntyessä. Aivan kuten Myalginen enkefalomyeliitti, jossa elimistön energiansäätelykyky on sekaisin, ei parane rasitukselle siedättämällä, vaikka ulkopuolisen onkin helppo kannustaa "ottamaan itseään niskasta kiinni" tai toteamaan että "pystyy kyllä jos vain haluaa".

Itsekin yritin optimistisena pistää itseni neljävuotiseen siedätyshoitoon sisäilmaongelmaiseen oppilaitokseen, koska usko oman terveyden kestämiseen ja motivaatio täyspäiväiseen opiskeluun on niin suuri että infektiolääkäreiden varoituksetkin kalpeni niiden rinnalla. En ole halunnut uskoa lääkäreiden varoituksia siitä, että homeinen oppilaitos yhdistettynä koulun päivittäiseen hajustekoktailiin ja ainakin osittain tekstiilialaan, ei ehkä mahdollisesti ole tilanteessani se ihan kaikkein järkevin yhtälö. Onni onnettomuudessa, opiskelijaterveydenhuolto ja koulun henkilökunta ovat ottaneet asian vakavasti ja ymmärtäneet sen vähättelemättä tai kyseenalaistamatta (lääkäreiden lausunnot kenties puhuvat jo puolestaan). Edessä on etäopintojen ja henkilökohtaisen opintosuunnitelman räätälöinti kevätlukukaudelle, jotta opinnot voisivat jatkua "pienistä" haasteista huolimatta. Etäopinnot eivät toki lohduta sitä ikävää jota tunnen rakkaita opiskelijakollegoitani kohtaan jos joudun heistä olemaan erossa, mutta uskon että asiat järjestyvät parhain päin. Terveys menee kuitenkin edelle, aina. 

Vastoinkäymisiä on siis ollut, ja hetkittäin todellakin olen hakannut päätäni seinään, mutta niillä on mentävä mitä on annettu. Ainut ratkaisu on hengittää syvään, olla kärsivällinen, mennä päivä kerrallaan ja ratkaisukeskeisyys edellä eteenpäin. Vaikka terveydellinen syöksykierre alkoi ennen marraskuun alkua, kuuluu tänne Lahteen paljon hyvääkin. Sairastelusta huolimatta olen ehtinyt järjestää hauskat naamiaissynttärit, tehdä tilaustöitä kuvitusten saralla, suorittaa yhden ylimääräisen kurssin Tampereen ammattikorkeakoulussa, läpäistä ensimmäisen kurssin koulussa täysin pistein ja aloittaa etänä suoritettavan laulukurssin (Tämä viimeinen sellaisen hetken seurauksena, kun todellakin hakkasin päätäni seinään, heh). Harmittavan usein sairaus rajoittaa menemisiä ja tekemisiä, ja ennen kaikkea rajoittaa niistä toipumista, mutta itselle tärkeiden asioiden ylläpitäminen pitää positiivisena ja flown päällä, vaikka sitten sieltä sängyn pohjalta käsin. Sisulla vain eteenpäin ratkaisuja etsien, ei tässä ole muita vaihtoehtoja.
Valtava kiitos kaikille ystäville, perheelle, vertaistuelle ja sukulaisille kaikesta avusta ja tuesta, olette korvaamattomia ja ansaitsisitte mitalin kun onnistutte pitämään mut näinkin järjissäni. 

Muutama kuva marras- ja joulukuulta!

Pus, ja valoisaa joulun odotusta kaikille! <3