Kolme viikkoa koulua on takana ja ensimmäinen kurssi on jo suoritettu, jeii! Ensimmäisen kerran sitten Bristolin, tuntuu että on taas joku järkevä ja toiveikas suunta tulevaisuudelle ja nyt huomaan miten paljon olen kaivannut säännöllisempää arkirutiinia ja sitä että saa olla osana työ- tai opiskeluyhteisöä. Reilu vuosi hurahti suorittaen kursseja yksikseen ja toivoen että freelancetöitä riittäisi, mutta pidemmän päälle se kävi yksinäiseksi ja työllistyminen ja toimeentulo todella epävarmaksi.
Asunto-ongelmaa lukuun ottamatta olen asettunut Lahteen todella hyvin, ja rakastan sitä että liikkuminen ja meneminen on niin helppoa lähes kaiken ollessa lyhyen kävelymatkan päässä. Koulussa olen saanut tutustua hurjan ihaniin ihmisiin, ja on meillä myös kahdesta nuoresta taiteilijaleidistä koostuva ME vertaistuki "ryhmäkin" täällä, mikä on ollut ihan huippua. Täältä on löytynyt ihana ystäväpiiri, ja tekemistä riittää vapaa-ajallekin. Viime viikonloppuna sain Bristolin aikaisia ystäviä vieraaksi, mikä oli myös hauska yllätys. Etenkin Lahden satama teki britteihin lähtemättömän vaikutuksen, jopa siinä määrin että he suunnittelevat jo Suomeen muuttoa. Siitäkin huolimatta että koko vierailun ajan vettä satoi kaatamalla. Oli kiva saada tuulahdus Bristolia Lahteen yhdeksi lauantaiksi, ja muistella niitä hektisiä aikoja yhdessä mun lempparikaupungeista.
Pienehköksi kaupungiksi täällä tuntuu olevan aika kivasti myös erilaisia tapahtumia. Tai sitten niissä tulee vain helpommin käytyä kun kaikki on tosiaan vain kiven heiton päässä. Ennen koulun alkua värjöteltiin Illallinen Suomen taivaan alla -tapahtumassa, kaksi viikkoa sitten käytiin fiilistelemässä sataman tivolia, ja viime viikonloppuna eksyttiin sattumalta kuuntelemaan todella laadukasta livemusaa lähipubiin. Luulin muuttavani johonkin pikku kylään missä mitään ei tapahdu, mutta täällähän on koko ajan menoa ja meininkiä! Olen tosi kiitollinen kaikista uusista ja vanhoista tuttavuuksista ja kokemuksista täällä, jotka ovat tehneet olon alusta asti niin kotoisaksi.
Myöntää täytyy, ettei tästä ihan ongelmitta kuitenkaan selvitä, vaikka salaa jossain mielen perukoilla haaveilinkin, että opiskelijaelämän myötä yhtäkkiä kaikki rajoitteet ovat historiaa. Valitettavasti ne omat fyysiset voimavarat vain on ja pysyy rajallisina ja useimmiten se tarkoittaa sitä että pitää tehdä jatkuvasti valintoja siitä mihin kykenee osallistumaan ja mihin ei. Vaikka kuinka priorisoin niin, että arkena säästän energiani puhtaasti kouluun ja lopun ajasta vain lepään, on tullut niitä päiviä kun makaan kuumehorkassa ja liikuntakyvyttömänä peiton alla ja mietin että pettiköhän tämä mun kroppa nyt lopullisesti vai ei. Kyllähän se turhauttaa, ja varsinkin opiskeluympäristössä nuorten ja terveiden ihmisten ympäröimänä, se jotenkin konkretisoituu itsellekin miten paljon oma elämä eroaa siitä mitä se oli ennen ME:tä. Vaikka ajan kanssa siihen on pitänyt toki tottua, niin kyllä sitä aina vaan ajoittain pysähtyy miettimään, MIKSI. Miksi minä, miksi nyt.
Päätä huimaa kun kuuntelen, kuinka opiskelijakollegat käyvät opintojen ohessa töissä, salilla ja juhlimassa, kun itsellä vapaa aika arkipäivinä menee odotellessa että toimintakyky taas palautuisi kohtalaiseksi. Ja sitten muistan, että vasta kolme vuotta sitten itsekin opiskelin, tein 12 tuntisia päiviä studiolla, kävin töissä, lenkillä ja tanssimassa. Pelottavaa, miten arvaamattomasti ihmiskeho voi toimia, ja harmi että sen toimivuutta oppii yleensä arvostaman vasta sitten kun joku menee pieleen.
Kyllähän sen tiesi että kokopäiväisestä opiskelusta ei tule ihan helppoa, mutta opiskelijaelämä ja sen tuomat uraunelmat ovat saaneet minut entistä enemmän toivomaan että minä olen yksi niistä jotka ME:n ajan kanssa selättävät. Tavalla tai toisella.
Eniten on ikävä harrastuksia, liikunnan tuomaa energistä oloa ja sitä, ettei joka välissä tarvinnut vain levätä. Ja sitä että asunnon löytäminen ei aiheuta tällaista pään vaivaa.
Ehkä joku päivä...
Nyt aion keskittyä kuitenkin kaikkiin siisteihin juttuihin, joita Lahti ja uudet opinnot ovat tuoneet tullessaan, ja nauttia elämästä joka päivä kun se on mahdollista.
Lahti alkaa pikku hiljaa tulemaan vään tutummaksi, enkä eksy enää ihan jokaisessa kadun kulmassa. Trion kauppakeskusta lukuun ottamatta. Siellä eksyn edelleen...
Tässäpä oma top lista paikoista, jotka tähän tuoreeseen lahtelaiseen ovat tehneet vaikutuksen:
Kahviloista hyväksi havaitut ovat ainakin idyllinen ja lämmin henkinen Oskarin piha, Asemapäällikkö, sekä Kariranta satamassa. Oskarin pihasta varsinkin on tullut aika lailla vakio paikka. Hyvät dinnerit on syöty Popotissa, Seurahuoneella, Taivaan rannassa ja laivaravintola Kaunis Veerassa. Satama on muutenkin ihana, ja täynnä kivoja laivaravintoloita ja kahviloita. Tykkään live musiikista, ja laadukasta sellaista pääsi ihan sattumalta kuuntelemaan ainakin Brygga pubissa, joka tosin on ilmoittanut sulkevansa ovensa tämän kuun lopussa.
Rautatienkatu on täynnä ihania laatumerkkejä myyviä vaateputiikkeja, kuten Mari Mari, Kukan eko, Millan putiikki ja Petit st Louis, ja monia muitakin jotka vielä toistaiseksi on koluamatta. Kukan eko myy kaikkia suomalaisia suosikki brändejä, ja ilokseni huomasin että myös second hand versioina.
Kesällä satamassa oli auki ihana Kesäkauppa, missä oli myynnissä lahtelaisia käsitöitä, design tuotteita ja vintagea. Harmi että sen avaamista saadaan odottaa taas ensi kesään.
Yleensä minä olen se, joka bongaa kaikki kirpparit ja vintage liikkeet heti ensimmäisenä kun johonkin kylään astun, joten aika yllättävää että vasta eilen lähdin ensimmäisen kerran koluamaan Lahden kirppareita. Harmikseni osa oli jo kiinni siinä vaiheessa kun pääsin liikenteeseen, mutta ehdin sentään tekemään pari löytöä Cetorissa ja Pelastusarmeijan kirpparilla. Mukaan lähti pinkki villainen minihame ja raikkaan värinen huivi.
Vintage löytöjä taas voi tehdä ainakin Saidan verhoomossa, missä saa todella aurinkoista ja ystävällistä palvelua.
Tälläistä siis tänne.
Välillä on kiva laittaa turistilasit päähän ja lähteä tutkimusmatkalle vaikka siihen tuttuunkin lähiympäristöön. Arjestakin saa paljon enemmän irti!
Kivaa ja inspiroivaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti