Opiskelusyksyn alettua ensimmäiset päivät ovat hurahtaneet erilaisilla yritysvierailuilla, ja niiden innostamana ajattelin kirjoittaa blogiinkin omia ajatuksiani neuleista ja niiden eettisyydestä ja ekologisuudesta.
Kuten useimmat varmasti jo tietävät, on 2000 -luku ollut pikamuodin ja halpavaateketjujen kulta-aikaa. Vaatteen valmistajat ovat huomanneet, että tinkimällä materiaalien laadusta, on mahdollista säästää tuotantokustannuksissa, ja näin ihmiset saadaan kuluttamaan entistä enemmän, vaatteen kestäessä käytössä yhä lyhyemmän aikaa.
Pikamuodin massiiviset ympäristövaikutukset ja planeettamme tila ylipäätään ovat saaneet itseni muuttamaan elintapojani ja muodin kulutustani radikaalisti viime vuodet, ja onkin ollut mielettömän mielenkiintoista päästä opintojen kautta tutustumaan suomalaisiin vaatetus- ja neuleyrityksiin, jotka tänä pikamuodin aikakautena valmistavat tuotteensa eettiset, kestävät ja ekologiset arvot edellä.
Pikamuodin vaikutukset ulottuvat tietenkin kaikkiin vaatteisiin, mutta etenkin neuleiden suhteen halpavaateketjut tarjoavat lähinnä 100 prosenttista akryyliä, mikä aiheuttaa neuleen nyppyyntymisen heti käytön alkumetreillä. Kemiallisen käsittelyn seurauksena tämä muovista valmistettu akryylituote saattaa tuntua pehmeältä ja laadukkaalta kaupassa, mutta tähän halpaan ei kannata mennä, koska tuotteen todellinen laatu tulee ilmi jo ensimmäisten käyttökertojen aikana. Nyppyyntyvä ja huonolaatuinen akryylineule on lyhyen käyttöikänsä jälkeen vaikea kierrättää, joten niistä syntyy ostohetken huuman jälkeen hyvin nopeasti ongelmajätettä. Toisin kuin villaneuleen nyppyyntyessä, akryylineuleelle ei nyppyynnyttyä ole juurikaan mitään tehtävissä laadun palauttamiseksi.
Huonoon neulelaatuun turhauduttuani jokunen vuosi sitten, olen alkanut suosimaan kotimaisten merkkien villaneuleita, tai vaihtoehtoisesti metsästämään laatuneuleita kierrätettynä. Oman henkilökohtaisen kokemukseni perusteella suomalaisiin neuleisiin vaihtaminen on todellakin kannattanut, ja esimerkiksi Muka van silkki-villaisista poolopaidoista, sekä Uhana designin 100 prosenttista merinovillaa olevasta neuletakista on tullut pitkäaikaisia luottovaatteitani. Pelkästään vaatteen tuntu käsissä on aivan erilainen kuin halpavaateketjujen neuleissa, ja käyttökokemuksella todettu pitkäikäisyys on todistanut, että laatu maksaa itsensä takaisin. Muka van silkki-villaiset pooloneuleet (kuvassa musta) ovat pelastaneet minut asukriiseiltä kerta toisensa jälkeen jo parin vuoden ajan. Uhana designin merinovillainen neuletakki (kuvissa) on ollut kovassa käytössä myöskin jo yli kaksi vuotta, eikä siinä edelleenkään ole havaittavissa juuri minkäänlaisia käytön jälkiä. Monesti kotimaista tuotantoa olevien vaatteiden kohdalla saa kuulla päivittelyä korkeasta hinnasta, mikä taas mielestäni kertoo enemmänkin kuluttajien vääristyneestä tavasta kuluttaa vaatteita. Kertaostoksena suomalaista käsityötä oleva tuote toki maksaakin enemmän, mutta kestäessään jopa vuosikymmeniä, saa rahalle myöskin vastinetta. Lisäksi arvokkaampiin tuotteisiin panostaessa heräteostokset vähenevät, ja vaatetta arvostaa aivan eri tavalla kuin kertakäyttövaatteita. Tutkimuksen mukaan nykyään keskivertovaate kestää käytössä ainoastaan kolme kuukautta, joten jos kolmen kuukauden välein joutuu ostamaan uuden akryylineuleen, kertyy näistä hyvin nopeasti sama summa kuin yhdestä laadukkaasta kotimaisesta neuleesta, joka laatunsa ja designinsa puolesta kestää käytössä jopa vuosikausia. Kumpi siis loppuen lopuksi on kalliimpaa?
Eilen vierailimme kahdessa todella inspiroivassa neuleyrityksessä, joista ensimmäinen oli Kaino. Kaino on suomalainen neuleyritys, joka valmistaa kaikki neuloksensa ja tuotteensa Köyliössä, omalla tehtaallaan käyttäen esimerkiksi luomutuotettua puuvillaa ja mulesin vapaata merinovillaa. Puuvillalla on sekä OEKO-TEX että GOTS sertifikaatit, jotka takaavat ekologisen ja eettisen tuotannon, ja mulesin vapaa villa tarkoittaa hyvien elinolosuhteiden takaamista niille eläimille joista villa on peräisin.
Itse kiinnitin huomiota neuleiden kiinnostaviin kuoseihin ja materiaalin laadukkaaseen tuntuun. Vaatteiden mallit olivat samaan aikaan hyvinkin ajan hengessä kiinni, ollen kuitenkin täysin ajattomia. Itse en uskokaan pukeutumisessa niinkään trendeihin, vaan oman tyylin löytämiseen ja ajattomaan designiin joka ei vanhene yhden sesongin päätyttyä. Oli mielenkiintoista nähdä, miten neulos muodostuu ensin langasta materiaaliksi ja tämän jälkeen kokonaiseksi vaatteeksi, koko prosessin tapahtuessa siinä paikan päällä.
Toinen vierailun kohteista oli Hurmås Neule, hieman pienempi yritys Säkylässä, joka myöskin valmistaa materiaalin ja tuotteet omassa pienessä tehtaassaan. Hurmåksen neuleiden puuvillalangat ovat teollisuuden ylijäämälankaa tai mulesin vapaata merinovillaa. Sekä Kainon että Hurmåksen langat tulevat vastuullisesta tehtaasta Saksasta. Hurmåksessa oli kiinnostavaa kuulla tarinaa kuosien ja mallien taustalla, koska sekin tuo heti oman lisäarvonsa tuotteelle.
Itse olen kuvitellut, että valtavirrasta poikkeavan tyylin omaavana joutuisi enemmänkin tekemään kompromissejä omien taiteellisten visioiden ja kaupallisuuden välillä, mutta suunnittelijan mukaan kompromisseja ei juurikaan ole tarvinnut tehdä, ja että oma persoonallinen design on juuri se, jolla oman vaatetuotantonsa voi perustella, tänä vaatteen ja -tavaran ylitarjonnan aikana. Positiivista oli myös se, että tuotteet valmistetaan vain tarpeeseen, jolloin tuotantoylijäämää ei kerry varastoon, mitä kohti vaateteollisuuden pitäisikin tänä päivänä mennä. Monen vaateketjun ongelma muun ohessa on juuri ylituotanto, kun vaatteita valmistetaan enemmän kuin niille on kysyntää, ja pahimmassa tapauksessa jopa poltetaan niiden eroon pääsemiseksi.
Molempiin yrityksiin oli valtavan kiinnostavaa päästä tutustumaan, ja molempien arvoissa korostui selvästi ekologisuus, eettisyys, kotimaisuus ja kestävyys. Ihastuin molempien tyyliin, laatuun ja designeihin valtavasti, ja vierailujen myötä odotan ihan uudella innolla sitä, että päästään pian myös suunnittelemaan ja toteuttamaan omia visioita neuleiden saralla.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti