Syyskuu tuli ja meni vauhdikkaasti ja opiskeluarki on lähtenyt käyntiin todella mielenkiintoisissa, kiireisissä ja innostavissa merkeissä.
Ennen tätä syksyä piehtaroin jonkin aikaa henkisesti jossain massiivisessa maailmantuskassa, peläten että olen tehnyt väärän opiskelualanvalinnan. Vaikka olen rakastanut suunnittelua ja kuvittamista, päässäni huusi pitkään ajatukset, että pitäisi tehdä jotain tärkeämpää. Jotain merkityksellisempää kuin kauniiden kuvien piirtäminen ja jotain tärkeämpää kuin uusien tavaroiden suunnitteleminen tänne jo turhia tavaroita tursuavaan, yltäkylläisyyden ja ylitarjonnan maailmaan. Mietin, onko lapsellista ja turhaa pohtia millainen kuosi olisi minun mielestäni nätti, kun maailma on niin täynnä kärsimystä ja ilmastokin lämpenee kovaa vauhtia niiden nättien tuotteiden seurauksena.
Sitten tuli syyskuu, ja tuntuu että niin moni ajatusten ovi aukesi taas ihan uudella tavalla. Opiskelun alettua, tuntuu että pää on taas täynnä uusia oivalluksia, inspiraatiota, suunnitelmia ja tiedonjanoa. Muistin, että ala jota opiskelen ja teen työkseni, on itseasiassa niin paljon enemmän kuin kauniita kuvia ja turhia tavaroita. Tänään käyttäjäkeskeisen muotoilun luennolla ilmoille heitettiin kysymys, mitä itseasiassa on teollinen ja taideteollinen muotoilu, ja näiden kysymysten äärellä olen viime aikoina ollut itse paljonkin. Minkälaisia ulottuvuuksia luovan suunnittelun ja taiteen saralla onkaan.
Yhtäkkiä tajusin, että muotoilu ja taide on itseasiassa sellaisen vyyhdin keskiössä, josta lähtee valtava määrä haaroja liittyen aina psykologiaan, biokemiaan, kestävään kehitykseen, kasvuun, ihmisten fyysisten ja psyykkisten rajoitteiden helpottamiseen ja ihmisen elämän helpottamiseen ylipäätään. Muotoilu on avainasemassa siinä, millaista elämää ja tulevaisuutta niin ihmisten kuin planeettammekin hyvinvoinnin kannalta luomme, ja loppukädessä muotoilijathan ovat hyvin keskeisessä asemassa siinä, miten kestävään ja ympäristöystävälliseen suuntaan ihmisten kuluttaminen ja käyttötavarat viedään.
Kun mietin, mitkä asiat ovat vieneet mut itseni yli ja eteenpäin elämän karikoista, menetyksistä, haasteista tai vastoinkäymisistä, niin iästä ja ajanjaksosta riippumatta, olen aina purkanut ja käsitellyt tunteeni erilaisen luovan tekemisen kautta. Taide ja luova tekeminen on joskus paras ja toimivin väylä käsitellä asioita, ja sanotaankin että koulumaailmassa taideaineissa erityisesti näkyy se, mitä oppilaille kuuluu. Joskus taide voi olla väylä ihmisen mielenmaailmaan, jota sanoin voi olla vaikea tai mahdotonta ilmaista. Taide voi olla terapeuttista jo itsessäänkin, mutta ei ole ihme, että taideterapiaa käytetään myös hoitomuotona mielenterveysongelmiin, erilaisiin elämän kriiseihin, somaattisiin sairauksiin, sekä keskittymis- ja kehittymishäiriöihin. Taide voi auttaa ihmisen itsetunnon ja minäkuvan kehittymisessä ja auttaa keskittymään kun muut tavat tuntuvat liian haastavilta. Taiteella voi luoda esteettisiä elämyksiä, tuoda merkitystä elämään, ottaa kantaa, unohtaa arjen haasteet ja laajentaa omaa ajattelukykyään.
Oli kyse sitten ympäristön, puettavien tuotteiden tai palveluiden muotoilusta, on muotoilu loppukädessä ihmisten ongelmien ja tarpeiden ratkaisemista. Monestakin syystä nykyään ehkä hieman vierastan ajatusta siitä, että minusta tulisi valmistuttuani muotisuunnittelija, ja opintojen alun ihmettelyn jälkeen olen todennut, että onkin ehkä hyvä että nykyään opiskelemme nimenomaan puettavaa muotoilua perinteisen vaatesuunnittelun sijaan. Ehkä silläkin oli loppuen lopuksi tarkoituksensa, että tulin lopulta Bristolista Suomeen jatkamaan opintoja.
Ihmisillä on monenlaisia fyysisiä rajoitteita, kipuja, sairauksia, ulkonäköön liittyviä komplekseja, yliherkkyyksiä, allergioita, aistiyliherkkyyksiä...you name it, ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyviä, kehoa lähellä olevia ongelmia ja haasteita, jotka ovat vielä ratkaisematta. Muotoilijan opinnoista olen tänä syksynä oppinut sen, että taiteellisuuden ja luovuuden lisäksi, muotoilijan tärkein työkalu ja taito on lopulta empatiakyky. Kyky asettua toisen ihmisen saappaisiin, samaistua sen henkilön elämään, tunteisiin, kokemuksiin ja tarpeisiin, jolle suunnittelemani tuote tai palvelu on suunnattu. Miltä vaatteiden pukeminen tuntuu esimerkiksi aistiyliherkkyydestä kärsivästä lapsesta, ja millaisilla ratkaisuilla minä ehkä muotoilijana pystyisin vaikuttamaan asiaan? Miltä tuntuu pukea alentavan näköinen hygieniahaalari päälle omanarvontuntonsa menettäen? Lukiessani uuden lastensairaalan suunnittelusta, oltiin mielessäni muotoilun ja suunnittelun ytimessä. Miten tärkeää suunnittelussa onkaan kyetä eläytymään toisen asemaan ja ottaa suunnittelun lähtökohdaksi sen käyttäjäryhmä pelkästään omien mieltymysten sijaan. Vaikka arkkitehtuuri ei omaa alaani olekaan, liittyy sama käyttäjälähtöisyys kaikkeen muotoiluun ja suunnitteluun tuotteesta tai palvelusta riippumatta. Lastensairaalan suunnittelusta voi lukea lisää tästä linkistä:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005848389.html
Vaateteollisuuden pinnallisuus, ahneus, myrkyllisyys, epäeettisyys, ja epäekologisuus ovat ongelmia, jotka ovat saaneet kyseenalaistamaan vaatesuunnittelun alana, mutta toisaalta, kuka niitä kestäviä vaatteita ja tuotteita suunnittelisi jos ei muotoilijat. On ollut mielettömän inspiroivaa kesän ja syksyn aikana tutustua suomalaisiin tekijöihin, jotka tekevät asiat kestävämmin. Lopulta me muotoilijat olemme niitä, jotka päätämme, miten ekologisista ja kestävistä materiaaleista tulevaisuuden tuotteet valmistetaan, ja millaista työvoimaa hyödyntäen. Suunnittelemmeko ja kulutammeko massatuotantona neitsytmuovista valmistettuja kestämättömiä sesonkituotteita, vai ajattomia tuotteita todelliseen tarpeeseen kierrätysmateriaaleja tai kierrätettäviä materiaaleja hyödyntäen.
Kauniiden tuotteidenkaan merkitystä ei voi väheksyä, ja suurimalle osalle meistä pukeutuminen ja esteettistä silmää miellyttävät vaatteet ovat valtavan tärkeä osa identiteettiämme, ja niitä tullaan varmasti käyttämään aina. Koska planeettamme ja tulevat sukupolvet eivät kuitenkaan kestä nykyisenlaista kuluttamista, on aika suunnitella ja muotoilla tuotteet ja esineet kestävämmin, inspiroida ja inspiroitua siitä, että tuotteilla voi olla myös vähemmän tuhoisa vaikutus ympäristöllemme. Muotoilijoilla on mahdollisuus jakaa tietoa, opettaa ja innostaa tulevaisuuden ihmisiä kestävämpään, ympäristöystävällisempään ja empaattisempaan suunnitteluun ja kuluttamiseen.
Luovia aineita usein väheksytään ja niiden merkitystä elämässämme aliarvioidaan. Alan koulutuksessa se näkyy jatkuvina leikkauksina, mikä on sääli, sillä erilaisten muotoilijoiden työ näkyy jokaisen ihmisen jokapäiväisessä elämässä, sitä ehkä tajuamatta.
Sellaiset ajatusoksennukset tähän lokakuiseen keskiviikkoiltaan.
Onneksi kaiken neulesuunnittelun, kestävien työvaatteiden, käyttäjälähtöisyyden, kuvauksien, yritysvierailujen ja bisnesdeittien lomassa on ehtinyt vastapainoksi myös nauttimaan kivoista tapahtumista ystävien kanssa, rauhoittumaan yksin sienimetsässä ja hullutella kummilasten kanssa. Kaikin puolin hektinen syksy, mutta todella kiitollinen ihan vaan tästä arjesta, ja kaikista asioista mistä se koostuu.
Ihanaa ja inspiroivaa syksyä! :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti