Välillä oudot sattumukset arjessa, elämänvaiheet ja kohtaamiset voivatkin olla niitä oivalluksen hetkiä, jotka yhtäkkiä kirkastavat ajatukset ja saavat jonkinlaiset pyörät pyörimään oikeaan suuntaan elämässä.
Mulla on ollut monta kertaa tunne, että haahuilen elämässä tehden vähän sitä sun tätä ja varsinkin nuorempana olen potenut jonkinlaista huonommuutta siitä etten ole osannut päättää mitä mun oikein pitäisi tässä elämässä tehdä, kaikkien muiden urasuunnitelmien näyttäessä ihanan selkeiltä ja lineaarisilta. Mulla on kuitenkin ollut aina vahva intuitio, joka on aina vähän elämän vaiheesta riippuen ohjannut seuraamaan jotain sillä hetkellä omaa juttua, ja aina se on tavalla tai toisella ollut luovaa ja taiteellista. Ja aina olen myöskin suhtautunut siihen sen hetkiseen luovan tekemiseen intohimoisesti. Silti se päämäärä on ollut yksi iso kysymysmerkki. Aina on ollut vahva tunne siitä, että on elinehto tehdä sitä jotain omaa juttua, mutta samaan aikaan olen ollut vähän pihalla, että mikä se oma juttu oikein on. Välillä on ollut epävarma siitä, riittääkö omat kyvyt siihen polkuun joka tuntuisi hyvältä. Tai sitten on käynyt niin, että kun olet löytänyt sen oman näköisen polun jossa kaikki palaset on tuntunut olevan kohdillaan, niin elämä onkin heittänyt eteen jotain täysin itsestä riippumatonta, jonka seurauksena kaikki palaset on enemmän levällään kuin ikinä, ja yrität vain olla kiitollinen siitä että olet ylipäätään hengissä.
Kaiken jälkeen sitä osaa siis olla kiitollinen siitä, kun löytää itsensä polulta, joka herättää aina vaan lisää innostusta ja motivaatiota, missä kaikki tuntuu käyvän järkeen. Ehkä joskus vain vaaditaan niitä erilaisia elämänkokemuksia, että oppii näkemään tarkoituksen omassa tekemisessään, ja tajuaa että ei sellaista olekaan kuin hukkaan heitetty aika ja turhaan tekeminen. Ympäröivässä maailmassa valitsevat pinnalliset arvot ja onnellisuuden tavoittelu väärillä keinoilla, on tuonut ajatukset aidon ja syvällisemmän hyvinvoinnin äärelle. Tänään pohdiskellessani aluksi aivan mahdittomalta tuntunutta 12 sivuista taidetta ja hyvinvointia käsittelevää esseetäni, mieleeni muistui, miten joskus noin vuonna 2011 sanoin, että jos joskus pääsen opiskelemaan taiteita, haluan tuoda taiteen eheyttävät, parantavat ja hyvinvointia lisäävät merkitykset myös muiden ulottuville. Unohdin tuon asian kuitenkin pitkäksi aikaa, mutta nyt taideterapian ja muotoilun opinnoista super motivoituneena se muistui taas mieleen. Muistan myös julistaneeni, että jos kaikki vain tanssisivat salsaa, ei maailmassa olisi sotia. Ehkä olen aina uskonut taiteen parantavaan vaikutukseen sitä sen enempää tiedostamattani, mutta vasta nyt aika oli kypsä aiheen opiskeluun. Aika näyttää, riittääkö rahkeet jatko-opintoihin taidekasvatuksen tai taideterapian parissa, mutta nyt, taiteen, muotoilun ja hyvinvoinnin äärellä, tuntuu että olen juuri siinä missä pitääkin, enkä kaipaa mihinkään muualle.
Koska itse olen aiheesta todella kiinnostunut, en malta olla jakamatta ajatuksiani myös muille.
Taidetta pidetään usein turhana ja jopa itsekkäänä hörhötyksenä, mutta todellisuudessa sen terveydelliset vaikutukset on havaittu jo lähes sata vuotta sitten. Taidetyöskentelyn vaikutukset kehossa voidaan todentaa jopa laboratoriolääketieteellisin menetelmin. Taiteellinen työskentely muokkaa aivojamme ja sen positiiviset vaikutukset voidaan nähdä jopa aivotutkimuksilla. Lisäksi sen on todettu madaltavan pulssia ja vähentävän merkittävästi stressihormoni kortisolin määrää näin vähentäen stressiperäisiä fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Taideterapeuttisen hoidon vaikutuksia on tutkittu runsaasti mielenterveydellisten sairauksien hoidossa, mutta yhä enemmän sen vaikutuksia on alettu pohtimaan myös somaattisten sairauksien hoidon alueella. Positiivisia tuloksia on havaittu jo esimerkiksi erilaisten kehitysvammojen ja neurologisten kehityshäiriöiden hoidossa, joissa taideterapia on vähentänyt erilaisuuden tunnetta. Somaattisten sairauksien hoidossa taideterapia voi myös auttaa sopeuttamaan sairaalassa oloon, kipuun tai omassa kehossa tapahtuviin muutoksiin. Itsekin sairauden kohdanneena, olen muutamia kertoja kuvittanut sairautta. Tämä on paitsi auttanut pitämään pään kasassa kropan pettäessä, myös toiminut keinona välittää tietoa ja tuoda näkyväksi yhteiskunnassamme olevia epäkohtia. Taideterapeuttiset menetelmät ovat toimiva ratkaisu vaikkapa silloin, kun sanallinen ilmaisu on iän tai fyysisten tai psyykkisten rajoitteiden takia vaikeaa tai mahdotonta.
Taiteelliset menetelmät voivat auttaa potilasta kohtaamaan ja käsittelemään vaikeuksia, pelkoja ja ristiriitoja, tai auttaa muistamaan piileviä asioita. Taideterapian tavoite on auttaa ihmistä eheytymään ja rakentamaan itseluottamustaan. Usein etenkin lapsille voi sanallisen ilmaisun sijaan olla helpompaa ilmaista tunteet ja ajatukset vaikkapa kuvan tai leikin keinoin. Taideterapeuttisten menetelmien mahdollisuuksista puhuttaessa puhutaan usein siitä, miten vastoinkäymiset ja negatiiviset asiat ja tuntemukset on mahdollista muuttaa siedettäviksi, tai jopa myönteisiksi luovan prosessin keinoin. Luovan prosessin avulla voidaan jäsentää ja käsitellä erilaisia traumoja ja mielen kaaosta, ja päästä niistä eteenpäin. Toisaalta taas taide voi olla keino päästä pois toivottomuudesta, kun keskittyminen suunnataan negatiivisten asioiden sijaan taiteeseen. Parhaimmillaan taiteellisessa työskentelyssä voidaankin päästä flow -tilaan, jossa ihminen on yhtä taiteensa kanssa, ja kaikki muu ympäröivästä maailmasta hetkeksi katoaa. Tällöin ajatukset on suunnattu pelkästään luovaan prosessiin, pois itsestä ja omasta tilanteesta.
Design for all -ajattelu on melko kaukana taideterapia-aiheesta, mutta toisaalta näitä aiheita yhdistää ajatus siitä, että taide ja luova työskentely ja sen hedelmät kuuluvat kaikille rajoitteista riippumatta. Luovan prosessin tuottama hyvinvointi, tai sen seurauksena syntyvät hyvinvointia lisäävät muotoilun tuotteet eivät ole vain tietyn ihmisryhmän etuoikeus. Ja voisiko taideterapeuttiset menetelmät jopa toimia työkaluna ihmislähtöiseen suunnitteluun?
Tästä tulikin mieleen toissaviikkoinen kierrätysprojekti 4 ja 6-vuotiaiden siskonlasteni kanssa. Tässä viattomassa askarteluprojektissa konkretisoitui mielestäni moni luovaan prosessiin liittyvä positiivinen asia. Ensinnäkin, kaikki rakennustarvikkeet löytyivät S-marketin pahvinkeräysroskiksesta, mistä päästiinkin keskustelemaan ympäristöasioista, kestävästä kehityksestä ja kierrätyksen hyödyistä pienillekin ihmisille sopivalla tavalla. Taloa ideoidessamme ja rakentaessamme olimme varmasti kaikki enemmän tai vähemmän flow -tilassa. Suunnittelu, kokoaminen ja maalaaminen vei täysin mennessään, olemassa oli vain yhdessä tekemisen ja luovan prosessin ilo ja onnistumisen kokemus. Lasten suunnitteluprosessia seuratessa kävi myös hyvin selväksi, millaiset asiat heidän mielessään liikkui ja miten he käsittelevät havainnoimiaan asioita projektin avulla. Ajattelisin, että tällaista työpajaideaa voisi hyvin hyödyntää ihmislähtöisessä osallistavassa suunnittelussa, jos tehtävänä olisi vaikkapa suunnitella lapsille suunnattu tila. Projektin avulla nimittäin kävi hyvin ilmi, millaiset seikat ovat lasten mielestä tilassa tärkeitä. Näitä asioita olivat esimerkiksi allas, liukumäki, kerrokset joissa kiipeillä ja joihin piiloutua, värit, sekä erilaiset teemat, kuten nyt halloween.
Koko projekti sai sattumalta alkunsa S-marketin roskista, mutta näin ne oudot sattumat voivat saattaa laajemmankin ajatusvirran äärelle, kuten alussakin totesin.
Minkälaisia ajatuksia sulla herää taiteesta ja hyvinvoinnista?
Aurinkoista, luovaa ja inspiroivaa syksyä.
Kaiken jälkeen sitä osaa siis olla kiitollinen siitä, kun löytää itsensä polulta, joka herättää aina vaan lisää innostusta ja motivaatiota, missä kaikki tuntuu käyvän järkeen. Ehkä joskus vain vaaditaan niitä erilaisia elämänkokemuksia, että oppii näkemään tarkoituksen omassa tekemisessään, ja tajuaa että ei sellaista olekaan kuin hukkaan heitetty aika ja turhaan tekeminen. Ympäröivässä maailmassa valitsevat pinnalliset arvot ja onnellisuuden tavoittelu väärillä keinoilla, on tuonut ajatukset aidon ja syvällisemmän hyvinvoinnin äärelle. Tänään pohdiskellessani aluksi aivan mahdittomalta tuntunutta 12 sivuista taidetta ja hyvinvointia käsittelevää esseetäni, mieleeni muistui, miten joskus noin vuonna 2011 sanoin, että jos joskus pääsen opiskelemaan taiteita, haluan tuoda taiteen eheyttävät, parantavat ja hyvinvointia lisäävät merkitykset myös muiden ulottuville. Unohdin tuon asian kuitenkin pitkäksi aikaa, mutta nyt taideterapian ja muotoilun opinnoista super motivoituneena se muistui taas mieleen. Muistan myös julistaneeni, että jos kaikki vain tanssisivat salsaa, ei maailmassa olisi sotia. Ehkä olen aina uskonut taiteen parantavaan vaikutukseen sitä sen enempää tiedostamattani, mutta vasta nyt aika oli kypsä aiheen opiskeluun. Aika näyttää, riittääkö rahkeet jatko-opintoihin taidekasvatuksen tai taideterapian parissa, mutta nyt, taiteen, muotoilun ja hyvinvoinnin äärellä, tuntuu että olen juuri siinä missä pitääkin, enkä kaipaa mihinkään muualle.
Koska itse olen aiheesta todella kiinnostunut, en malta olla jakamatta ajatuksiani myös muille.
Taidetta pidetään usein turhana ja jopa itsekkäänä hörhötyksenä, mutta todellisuudessa sen terveydelliset vaikutukset on havaittu jo lähes sata vuotta sitten. Taidetyöskentelyn vaikutukset kehossa voidaan todentaa jopa laboratoriolääketieteellisin menetelmin. Taiteellinen työskentely muokkaa aivojamme ja sen positiiviset vaikutukset voidaan nähdä jopa aivotutkimuksilla. Lisäksi sen on todettu madaltavan pulssia ja vähentävän merkittävästi stressihormoni kortisolin määrää näin vähentäen stressiperäisiä fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Taideterapeuttisen hoidon vaikutuksia on tutkittu runsaasti mielenterveydellisten sairauksien hoidossa, mutta yhä enemmän sen vaikutuksia on alettu pohtimaan myös somaattisten sairauksien hoidon alueella. Positiivisia tuloksia on havaittu jo esimerkiksi erilaisten kehitysvammojen ja neurologisten kehityshäiriöiden hoidossa, joissa taideterapia on vähentänyt erilaisuuden tunnetta. Somaattisten sairauksien hoidossa taideterapia voi myös auttaa sopeuttamaan sairaalassa oloon, kipuun tai omassa kehossa tapahtuviin muutoksiin. Itsekin sairauden kohdanneena, olen muutamia kertoja kuvittanut sairautta. Tämä on paitsi auttanut pitämään pään kasassa kropan pettäessä, myös toiminut keinona välittää tietoa ja tuoda näkyväksi yhteiskunnassamme olevia epäkohtia. Taideterapeuttiset menetelmät ovat toimiva ratkaisu vaikkapa silloin, kun sanallinen ilmaisu on iän tai fyysisten tai psyykkisten rajoitteiden takia vaikeaa tai mahdotonta.
Taiteelliset menetelmät voivat auttaa potilasta kohtaamaan ja käsittelemään vaikeuksia, pelkoja ja ristiriitoja, tai auttaa muistamaan piileviä asioita. Taideterapian tavoite on auttaa ihmistä eheytymään ja rakentamaan itseluottamustaan. Usein etenkin lapsille voi sanallisen ilmaisun sijaan olla helpompaa ilmaista tunteet ja ajatukset vaikkapa kuvan tai leikin keinoin. Taideterapeuttisten menetelmien mahdollisuuksista puhuttaessa puhutaan usein siitä, miten vastoinkäymiset ja negatiiviset asiat ja tuntemukset on mahdollista muuttaa siedettäviksi, tai jopa myönteisiksi luovan prosessin keinoin. Luovan prosessin avulla voidaan jäsentää ja käsitellä erilaisia traumoja ja mielen kaaosta, ja päästä niistä eteenpäin. Toisaalta taas taide voi olla keino päästä pois toivottomuudesta, kun keskittyminen suunnataan negatiivisten asioiden sijaan taiteeseen. Parhaimmillaan taiteellisessa työskentelyssä voidaankin päästä flow -tilaan, jossa ihminen on yhtä taiteensa kanssa, ja kaikki muu ympäröivästä maailmasta hetkeksi katoaa. Tällöin ajatukset on suunnattu pelkästään luovaan prosessiin, pois itsestä ja omasta tilanteesta.
Design for all -ajattelu on melko kaukana taideterapia-aiheesta, mutta toisaalta näitä aiheita yhdistää ajatus siitä, että taide ja luova työskentely ja sen hedelmät kuuluvat kaikille rajoitteista riippumatta. Luovan prosessin tuottama hyvinvointi, tai sen seurauksena syntyvät hyvinvointia lisäävät muotoilun tuotteet eivät ole vain tietyn ihmisryhmän etuoikeus. Ja voisiko taideterapeuttiset menetelmät jopa toimia työkaluna ihmislähtöiseen suunnitteluun?
Tästä tulikin mieleen toissaviikkoinen kierrätysprojekti 4 ja 6-vuotiaiden siskonlasteni kanssa. Tässä viattomassa askarteluprojektissa konkretisoitui mielestäni moni luovaan prosessiin liittyvä positiivinen asia. Ensinnäkin, kaikki rakennustarvikkeet löytyivät S-marketin pahvinkeräysroskiksesta, mistä päästiinkin keskustelemaan ympäristöasioista, kestävästä kehityksestä ja kierrätyksen hyödyistä pienillekin ihmisille sopivalla tavalla. Taloa ideoidessamme ja rakentaessamme olimme varmasti kaikki enemmän tai vähemmän flow -tilassa. Suunnittelu, kokoaminen ja maalaaminen vei täysin mennessään, olemassa oli vain yhdessä tekemisen ja luovan prosessin ilo ja onnistumisen kokemus. Lasten suunnitteluprosessia seuratessa kävi myös hyvin selväksi, millaiset asiat heidän mielessään liikkui ja miten he käsittelevät havainnoimiaan asioita projektin avulla. Ajattelisin, että tällaista työpajaideaa voisi hyvin hyödyntää ihmislähtöisessä osallistavassa suunnittelussa, jos tehtävänä olisi vaikkapa suunnitella lapsille suunnattu tila. Projektin avulla nimittäin kävi hyvin ilmi, millaiset seikat ovat lasten mielestä tilassa tärkeitä. Näitä asioita olivat esimerkiksi allas, liukumäki, kerrokset joissa kiipeillä ja joihin piiloutua, värit, sekä erilaiset teemat, kuten nyt halloween.
Koko projekti sai sattumalta alkunsa S-marketin roskista, mutta näin ne oudot sattumat voivat saattaa laajemmankin ajatusvirran äärelle, kuten alussakin totesin.
Minkälaisia ajatuksia sulla herää taiteesta ja hyvinvoinnista?
Aurinkoista, luovaa ja inspiroivaa syksyä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti