Kiusaamisesta

"Jos ilmasto niin ahdistaa niin lopeta itsesi, planeetta pelastuuu ja työttömyys vähenee."

"Sinä vaikuta HULLULTA, SAIRAALA KAMALTA. Tekisit kierätysvaateita ei tarttisi mietiä mitään kun SINULLA EI OLE AIVOJA SELLAISEEN."

"Härskiä ja tekopyhää ilmastolla ratsastamista jotta saisi itsensä esille."

"Tekopyhää ihmisten rahastamista."

"Sun puvut on yksi iso hukkapala."

En tiedä pitäisikö olla suorastaa imarreltu siitä vihan ja agression määrästä, mitä sain osakseni ylen haastattelusta liittyen kestävään vaatesuunnitteluun. Niin harmiton, positiivisesti kirjoitettu juttu tärkeästä aiheesta, ja mua kehotetaan tappamaan itseni!? Mulle laitetaan viestejä kuinka olen sairaalakamaa ja minulla ei ole aivoja ajattelemiseen. En myöskään seitsemän vuoden aiheeseen perehtymisen jälkeen kulemma tiedä kestävästä vaatesuunnittelusta yhtään mitään, vaan olen härski ja tekopyhä hyväuskoisten ihmisten rahastaja joka ei välitä ympäristöasiosta pätkääkään. (Jos bloggerissa voisi käyttää emojeita, niin tähän väliin kuuluisi itkunauruemoji...) 

Onko täällä todella niin paljon patoutunutta agressiivisuutta, kateutta ja vihaa, että näinkin harmiton ja ketään loukkaamaton artikkeli saa tuollaisen vihaviestien ryöpyn aikaan. Niin, että osa on jopa valmiita näkemään sen vaivan etä etsii käsiinsä minun henkilökhtaisen sähköpostiosoitteeni vain, jotta voi ilmoittaa että vaikutan hullulta SAIRAALA KAMALTA? 

Noista viesteistä voisi jopa pahastua jos ei tietäisi, että asialla on ilmeisen huonosti voivat ihmiset, kuten kiusaajat usein ovat. Sosiaalinen media ja netti on luonut pelottavan helpon alustan ihmisille purkaa pahaa oloaan ja lietsoa vihaansa itsensä lisäksi vielä muihinkin ihmisiin. Tänään pohdittiin opiskelijakollegoiden ja muiden ystävien kera, että osuuko keskustelu kestävistä kulutustottumuksista ja vaatteista yksinkertaisesti liian arkaan paikkaan ihmisillä, jotka tietävät omien elintapojensa olevan kestämättömät? Vai koetaanko nuoret itsenäiset naishenkilöt, jotka tekevät omaa juttuaan suurella intohimolla jotenkin vastenmielisenä uhkana tässä yhteiskunnassa? Vai onko täällä vain jotain isosti vialla mielenterveyden hoidon saralla, että huonosti voivat ihmiset eivät löydä parempaa väylää oman pahan olonsa purkamiseen. 

Näihin viesteihin on tietenkin turha vastata, koska on aika selvää että rakentavaa ja asiallista keskustelua trollien kanssa on mahdotonta saada aikaan. Kuitenkin kaikille niille, jotka ovat sitä mieltä että olen härskisti tunkenut itseni haastatteluun saavuttaakseni rahaa ja julkisuutta tekaistun ympäristöhuolen avulla, voin kertoa, että en ole tunkenut itseäni mihinkään. Minua pyydettiin haastatteluun, ja otin mahdollisuuden ilolla vastaan. En esittääkseni suurta asiantuntijaa, koska sitä varten meillä on suurenmoiset ja asiansa osaavat opettajat, jotka jakavat tietotaitoaan meille joka päivä. Toisekseen, jos suurimpana motivaattorinani olisi rikastuminen, tuskin olisin päätynyt luoville aloille ensinkään. (Varma tapa köyhtyä...) Aika usein me taiteilijat ja luovien alojen tekijät hankitaan se leipä pöytään silkalla työn ilolla, hehheh. Yleensä meille on rahaa tärkeämpää se oma intohimo ja palo työtä kohtaan, vaikka myös asiallinen ja positiivinen näkyvyys on aina eteenpäin, ja siitä olisi todella typerää kieltäytyä. Siitäkin huolimatta että kateelliset ihmiset saattavat harmistua ja provosoitua. 

Ja mitä taas tulee aiheeseen, josta minun ei uskota tietävän mitään, eli kestävään pukeutumiseen ja suunnitteluun. Intohimo itsensä ilmaisemiseen vaatteilla, ympäristön ja ihmisten hyvinvointia kunnioittaen, on ollut suurin motivaattorini vaatetusalalle hakeutumiselle. Vuodesta 2012 lähtien, olen enemmän tai vähemmän hankkinut tietoa ja kokemusta kestävämmästä suunnittelusta, aina kuitujen kierrätettävyydestä kierrätysmateriaalien hyödyntämiseen. Olen ommellut vaatteita veljeni rikkinäisistä farkuista, iskun leikkuujätteistä, ja jokaisen suunnittelemani vaatteen kohdalla puntaroin miten sen voisi tehdä kestävämmin. Keinoja on monia ja zero waste on niistä vain yksi. Zero waste perustuu nimenomaan leikkuujätteen minimoimiseen, mitä perinteisessä vaatteen valmistuksessa kertyy noin 10-20 % kankaasta. (Tieteellinen fakta tästä löytyy varasti helposti googlettamalla.) Kestävien ja ekologisten vaatteiden suunnittelussa avainasemassa on, että vaate palvelee käyttäjäänsä, ja mielellään mahdollisimmat pitkään ja monipuolisesti. Meidän tavoitteena on luonnollisesti suunnitella kestäviä ja merkityksellisiä vaatteita, jotka motivoisivat myös kuluttajia siirtymään pikamuodista kotimaisiin ja eettisiin vaihtoehtoihin. Vaatteista, ja ihmisten itseilmasusta vaatteiden avulla, ei ole tarkoituskaan päästä täysin eroon. Tarkoitus on muuttaa vaateteollisuutta ja puntaroida jokaisen suunnittelemamme vaatteen kohdalla, onko kestävämpää valita kertaalleen kierrätetty materiaali, kierrätettävä materiaali, zero waste kaavoitusmenetelmä, vai kenties kaikki edellä mainituista. Vai onko järkevämpää valita vain vahvin kuitu ja ajattomin design, jolla taata mahdollisimman pitkä käyttöikä. Kun näitä asioita pohtii kuukaudesta ja vuodesta toiseen, alan parhaiden ja kannustavimpien asiantuntijoiden avustuksella, voisin väittää että tiedän ekologisesta vaatesuunnittelusta jo tässä vaiheessa enemmän kuin pahansuovat trollit, joiden tarkoitus on vain lannistaa, lytätä ja kiusata. 

Mitä taas tulee tekopyhään ilmastoasioilla ratsastamiseen (ja rahastamiseen)...

Minulle ympäristöhuoli on aiheuttanut paljon maailmantuskaa vuosien varrella, mutta lisäksi se on ollut minulle luovuutta lisäävä voimavara elämän jokaisella osa-alueella. Voima-vara, joka on saanut muuttamaan elämäntavat paremmiksi kaikin puolin, aina jätteiden ja kulutuksen minimoimisesta liikkumismuotoon ja ruokavalioon, vaatevalinnoista puhumattakaan. En edes muista milloin olisin ostanut vaatteita muualta kuin kirpputorilta, vintagekaupoista tai suomalaisilta eettisiltä designereilta, ja samaan haluan omalla esimerkilläni kannustaa myös muita. Mielestäni jokaisen tulisi tehdä parhaansa ympäristöasioiden eteen, jotta vain pienelle prosentille ei jäisi valtava vastuu ympäristöasioista. Olen pikkuhiljaa omaksunut minimalistisen elämäntyylin, ostan vain harkittua, kestävää tai kierrätettyä, silloin harvoin kun jotain ylipäätään ostan. Ihailen vanhoja vintagevaatteita, jotka vielä vuosikymmenienkin jälkeen ovat kuin uusia, ja toivon että voin luoda samanlaisia vaatteita, joista vielä tulevatkin sukupolvet voisivat nauttia. Vaatteita, joiden koko elinkaari on tarkkaan puntaroitu ja harkittu, ja joista on todellista iloa kantajilleen. 

Mitä taas tulee alkuperäiseen aiheeseeni, eli nettikiusaamiseen. Huomaan että usein silmätikkuna ovat ne ihmiset, jotka rohkeasti tekevät omaa juttuaan taidolla ja valtavalla intohimolla. Suomessa vallitsee usein hirvittävä negatiivisuus. Tekijät, innostujat, osaajat, ja oman tiensä kulkijat yritetään lannistaa ja mitätöidä hinnalla millä hyvänsä. Onneksi meitä kannattelee se valtava palo ja määrätietosuus, jota yksikään kiusaaja ei pysty sammuttamaan. Intohimo joka on voimakkaampi kuin kymmenet rumat sanat tai lannistusyritykset. Kateus on inhimillinen tunne, ja veikkaanpa että jokainen meistä tuntee sitä aika-ajoin. Itse saatan joskus hetkellisesti kadehtia vaikkapa ihmisiä joiden ei pitkän päivän jälkeen tarvitse tulla yksin tyhjään kotiin, tai ihmisiä joiden ei tarvitse kärsiä terveys- tai taloushuolista. Mutta se ei ole pahansuoopaa kateutta. Ydinasemassa onkin se, miten omat tuntemukensa käsittelee. Pieni kateus voi parhaillaan saada iloitseman toisen puolesta, muistuttamaan kateuden kohdetta siitä miten hienoja asioita tällä elämässään on, ja saada itsensä kurottelemaan vielä isommin niitä tavoitteita kohti. Tervettä se ei ole enää silloin kun se myrkyttää mielen, saa haluamaan toiselle pahaa, ja se kääntyy viattomien ihmisten kiusaamiseksi, haukkumiseksi ja lannistamiseksi. Kannattaa myös muistaa, että ihmiset ovat haavoittuvaisia. Vaikka itse en hetkahda saamistani viesteistä ja kommenteista, niin etenkin herkille ja nuorille ihmisille kiusaaminen voi olla kohtalokasta. Vaikka kiusaamista ja rumia sanoja selitetään usein sananvapaudella, pitäisi kaikilla olla oikeus voida olla netissä ja somessa hyvillä mielin, ilman pelkoa kiusaamisesta. Toivottavasti me aikuiset ihmiset voimme olla riittävän kypsiä kannustaaksemme toisiamme, etenkin sillon kun toinen on  täysin viattomin ja puhtain sydämin viemässä itselleen arvokkaita asioita ja arvoja eteenpäin.  

Ja vielä viimeiseksi. Mä olen todella onnekas, kiitollinen ja onnellinen siitä, että mulla on se palo omaa juttua kohtaan, into jatkuvaan uuden oppimiseen ja vahva usko siihen että me voidaan muuttaa maailmaa paremmaksi omalla tekemisellämme. Yksikään kiusaaja ei tule ikinä vaikuttamaan siihen tai pienentämään sitä, mutta silti toivon että kenenkään ei tarvitsisi kiusata tai lannistaa yhtään ketään, koskaan.