sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Oma mallisto



Elämällä on joskus kyllä jänniä juttuja meidän varalle, ja näköjään joskus ne jännittävimmät asiat tulee eteen silloin kun niitä todellakin vähiten osaa odottaa. Tuntuu, että tää kulunut lukuvuosi on kaiken kaikkiaan ollut yksi outojen tapahtumien, mahdollisuuksien ja sattumien summa, niin hyvässä kuin pahassa. Yksi juttu on johtanut toiseen, mutta kun pari viikkoa sitten sain kutsun esitellä oma vastuullinen vaatemallisto Helsinki fashion week -tapahtumassa, en todellakaan tiennyt miten päin olisin. Kaikkein hassuinta tässä on se, että joskus tammikuussa (sydänsuruissani) päätin, että nyt alan toden teolla panostamaan opiskelu- ja työjuttuihin keskittyen täysillä vain niihin. Muistan että jonain hetkenä mulla vilahti mielessä myös oma mallisto, mutta ajattelin kuitenkin että sen aika on "joskus sitten", kun opiskelut on ohi, joskus sitten kun olen "valmis". En tajunnut että olisin NYT tässä tilanteessa, että mulla on pari kuukautta aikaa toteuttaa mallisto, joka oikeasti esitellään "maailmalle". Tuntui niin absurdilta saada kyseinen kutsu, että ensin luulin sitä huijaukseksi tai roskapostiksi. Ilman siskoani olisin luultavasti kieltäytynyt kutsusta, mutta onneksi sisko kannusti ottamaan asiasta tarkemmin selvää ennen kieltäytymistä. Lopulta, kun aikani yritin pyristellä tätä mahdollisuutta vastaan, asiat jotenkin vain loksahtivat paikalleen, ja nyt mallisto on kuin onkin työn alla. 

 Alkuvaiheet ovat alusta alkaen ollut juuri sitä luovaa prosessia pahimmillaan ja parhaimmillaan. Hetkittäin tuntuu että en osaa mitään, mulla ei ole hajuakaan mitä olen tekemässä ja omat ideat ei tunnu riittävän luovilta. Itkeä vollotan lattialla sitä miten musta ei ole tähän ja perun vielä koko homman. Hetkittäin mietin että onko mulla yhtään uniikkia ideaa mun päässä. Ja sitten seuraavassa hetkessä olenkin taas ihan intoa puhkuen ideoimassa ja tekemässä, ja tuntuu että kaikki tuntuu sujuvan kuin tanssi. Mutta sitähän tää taitaa aina olla, enemmän tai vähemmän. Mulla ei ole sinänsä mitään odotuksia näytöksestä. Yritän vain tehdä malliston joka kuvastaa mua, ja olla miettimättä mitä muut tekee, tai mitä muut ajattelee. Tavoitteeni on luoda vaatteita, jotka täyttävät vastuullisuuden periaatteet mahdollisimma hyvin, ja jotka pystyn näissä ajan ja budjetin rajoissa toteuttamaan. Ennen kaikkea aion ottaa kaiken tästä oppikoulusta irti, ja kävi miten kävi, kokemuksena tää tulee olemaan takuulla opettavainen. Onneksi mulla on ihan huima tukiverkosto ja apulaisjoukko taustalla, ja tänään muun muassa olin ratketa riemusta kun tajusin mitä huipputyyppejä mä oon saanut mun tiimiin. Ihmisiä jotka ovat valmiita uhraamaan niin paljon tähän silkasta auttamisen halusta. Oon niin kiitollinen teistä kaikista, ja toivottavasti pystyn myös korvaamaan kaiken jotenkin ennen pitkää. 





Eli kevät ja kesä menevät aika lailla tän projektin parissa. Heitin alkuvuodesta ilmoille kysymyksen, tein itselleni lupauksen, ja tässä vaiheessa elämä ratkaisi asiat näin. Pienestä pakokauhusta huolimatta olen todella innoissani tästä projektista, ja tuntuu etuoikeutetulta päästä tekemään näin iso suunnitteluprojekti opiskelujen puolivälissä. Nyt on vain heittäydyttävä, luotettava itseensä ja tehtävä se oma parhaansa. 

Kuvissa mulla itselläni on muuten päällä Muka vaa, mitäs muutakaan. Ja alhaalla olevat making of kuvat on omista tuotteista. 





Ei kommentteja :

Lähetä kommentti